Tabla de Contenidos
Kaikki keskustelu perustuu tiedonvaihtoon, joka voidaan tehdä suoraan tai epäsuorasti. Kysymyksiä kysytään suoraan ja vastauksia saadaan keskustelukumppaneilta, kun taas tietoa vaihdetaan epäsuorasti äänen sävyn, sanaston valinnan ja jopa kehomme asennon avulla.
Kysymyksiin, joita voimme esittää, ovat muun muassa ratifioidut kysymykset. Ratifioidut kysymykset ovat kaavoja, joissa tietoa haetaan tiettyä vastausta ajatellen. Siten, ja kuten sen nimi osoittaa, ratifioidut kysymykset pyrkivät vain vahvistamaan tai kieltämään käsityksen, joka meillä on kyseessä olevasta kontekstista.
Esimerkkejä espanjaksi vahvistetuista kysymyksistä
- ”Sinulla on kaksi vanhempaa veljeä, eikö niin?”
- ”Joka vuosi matkustat rannikolle, eikö niin?”
- ”Tämä ei ole sinun autosi, eihän?”
Ratifioidulla kysymyksellä, kuten esimerkeistä voidaan nähdä, sen kysyjä uskoo jo saavansa vastauksen ja haluaa vain vahvistuksen keskustelukumppaniltaan. Tämän tyyppisissä interventioissa todellinen kysymys kieliopillisesti sanottuna on lopussa kehystetty aloitus- ja lopetuskysymysmerkeillä.
Kysymystunnisteet _
Englanniksi ratifioidut kysymykset löytävät vastineensa niin sanotuista kysymystunnisteista . Tämän tyyppinen rakenne palvelee samaa tarkoitusta kuin espanjan kielellä ja säilyttää samanlaisen rakenteen kuin kielemme. Suurin ero on se, että kyseisissä tageissa lauseen lopussa oleva kysymys menee yleensä päinvastoin kuin muu lause. Eli jos päälause on myöntävä, kysymysmerkki on negatiivinen ja päinvastoin. Espanjan kielessä näin ei kuitenkaan välttämättä ole.
esimerkkejä
- ” Pidät todella jäätelöstä, eikö niin? ». ”Pidät todella jäätelöstä, eikö niin?”
- Hän ei tanssinut hänen kanssaan, eihän? . ”Hän ei tanssinut hänen kanssaan. Tai jos?”.
- Heillä ei ole aikaa, eihän? . ”Et ole ehtinyt, vai mitä?”
- Siskoni pärjää, eikö? . ”Siskoni tulee pärjäämään, eikö niin?”
Ratifioitujen kysymysten ja kysymystunnisteiden intonaatio
Yksi tietoa tarjoavista elementeistä itse kysymysten lisäksi on lauseen intonaatio. Espanjan kielessä keskustelun osallistujat käyttävät lauseen lopussa olevaa tonaalikorotusta ottamatta huomioon sen aiheuttamia mahdollisia semanttisia muutoksia. Englannin kielessä äänensävyä nostetaan tai lasketaan kysymystunnisteella , mikä mahdollistaa lisämerkityksen lisäämisen lauseeseen.
Kysymystunnisteen nouseva intonaatio osoittaa, että henkilö ei ole täysin varma juuri antamastaan lausunnosta, kun taas laskeva intonaatio näyttää osoittavan, että puhuja on varma lausunnosta ja pyytää vain odotettua vahvistusta keskustelukumppanilta.
Viitteet
Cid, M. (1996) Ratifioitujen espanjankielisten kysymysten intonaatio ja niitä vastaavat ”kysymystunnisteet” englanniksi: vertailu. Saatavilla osoitteessa: http://onomazein.letras.uc.cl/Articulos/1/7_Cid.pdf
Subrahmayan J. (General English Grammar. Sura Books. Saatavilla osoitteessa: https://books.google.co.ve/books?id=ANRDzGvq59YC&dq
