Tabla de Contenidos
Ajattelemme maailmaa ja paikkaamme siinä sen perusteella, mitä tiedämme ja mitä luulemme tietävämme. Kirjastomme ovat täynnä kaikkea mitä tiedämme ja taltioimme, mutta he tuskin mainitsevat tietämättömyyttämme. Huolestuksemme tiedosta, sekä abstraktista että konkreettisesta, estää meitä usein huomaamasta lähellä olevaa tietämättömyyttä. Tämä kyvyttömyys puolestaan estää meitä ymmärtämästä suuren osan ihmiselämästä avointa ja epävarmaa luonnetta.
Tietämättömyydestä on vaikea puhua, koska pidämme sitä pahana. Kuitenkin tietämättömyytemme, yhtä paljon kuin tietomme, määrittelee tai rajoittaa maailmaa meille. Meidän taipumuksemme olla tietämättömiä tietämättömyydestämme on jo havaittu. Sokrates sanoi, että hänen tietämättömyytensä, omansa ja muiden tietämättömyyden teki hänestä muinaisen Kreikan viisaimman ihmisen. Tämä oli poikkeuksellista, koska ajattelemme tavallisesti, että viisaus liittyy suureen tietoon ja on johdettu siitä. Siksi tässä artikkelissa käsittelemme tietämättömyyttä sokraattisesta näkökulmasta.
Tietoisuus tietämättömyydestä viisauden periaatteena
Sokratesille tietämättömyytemme laajuudessa kehittyvät sekä tunteemme ihmeellisestä että pyhyydestä. Tietämättömyyden ja tiedon dialektinen vuorovaikutus edistää dialogin prosessia. Samaan aikaan keskittyminen vain tietoon tappaisi hänet nopeasti. Tällainen lähestymistapa estäisi sellaisen ymmärryksen kehittymisen, joka on Sokrateen viisausvaatimuksen ytimessä.
Toisaalta Sokrates vaati, että jokaisen on mahdollista tietää, kuinka toimia oikein ja hyveellisesti. Voidaan myös tietää, kuinka pitää huolta sielusta ja kuinka kehittää tai saavuttaa erinomaisuutta, joka on yksilöllisesti inhimillistä. Sokrateksen kohdalla tämä erinomaisuus ilmeni filosofoinnissa ja oikeassa toiminnassa. Sokrates väitti löytäneensä avaimen viisauteen tietämättömyytensä tiedostamisesta. Sokratesille tietämättömyyden tiedostaminen on siis viisauden ja ymmärryksen alku.
Siten erinomaisuus ilmaistaan älykkäänä toimintana, joka syntyy avoimesta heräämisestä, johon sokraattinen filosofia johtaa. Tämä tapahtuu, kun reflektointi vapauttaa meidät tietovaatimuksistamme, ennakkoluuloistamme ja uskomuksistamme. Silloinkin kun se vapauttaa meidät mielipiteistämme, vääristä ajattelutavoistamme ja vastaavista. Eli kun filosofointi, joka heijastaa itseään, vapauttaa meidät tietämättömyytemme tietämättömyydestä.
Tietämättömyyden monet muodot
Ensinnäkin meillä on tietämättömyys. Olemme tietämättömiä tietämättömyydestämme. Tämä on valtio, jossa Sokrates väitti löytäneensä monia Ateenan kansalaisia. Kun emme tiedä, että olemme tietämättömiä, olemme epätoivotuimmassa tilassa. Sokrateen mukaan tämä johtuu siitä, että emme edes tiedä tarpeeksi alkaaksemme etsiä tietoa. Jos uskomme tietävämme ihmiselämän päämäärät, mutta todellisuudessa emme tiedä niitä, näiden päämäärien toteutuminen on parhaimmillaan sattumaa. Pahimmassa tapauksessa olettamuksemme tiedosta voi saada meidät toimimaan johdonmukaisesti ja vastoin näiden tavoitteiden toteutumista ja omaa huippuosaamistamme.
Tietämättömyyden muotoja kuitenkin kosketti erityisesti Sokrates. Yhteenvetona nämä ovat seuraavat:
- Tietämättömyys toimistamme.
- Tietämättömyys ainutlaatuisista tilanteistamme.
- Tietämättömyys suhteistamme.
- Tietämättömyys mitä tehdä, miten tehdä ja miksi.
- Ja ennen kaikkea tietämättömyys itsestään.
Tietämättömyys itsestään tai itsestään on tietämättömyyttä, josta kaikki muut tietämättömän toiminnan muodot virtaavat. Näiden muiden tietämättömyyden muotojen havaitseminen sitä ymmärtämättä voi saada meidät tietämään itseämme, mutta ensimmäisen täysi ymmärtäminen riippuu itsetuntemuksesta. Asiantuntija voi tuntea yksityiskohtaisesti puun lehdet, mutta hän ei tunne metsää bioottisena yksikkönä. Meidän tulee tuntea paitsi puut ja metsä myös itsemme metsässä ekologisista vuorovaikutuksistamme. Vain silloin älykäs metsätalous on mahdollista. Ihmissubjektin huomioimatta jättäminen ei ole aidosti objektiivista tietoa.
Objektiivinen tieto tietämättömyydestä
Sokratesille objektiivinen tieto ei ole tiedosta riippumatonta tietoa objekteista. Päinvastoin, se on tietävän tietoa ja tiedon kohde. Eli kuka tietää ja mitä hän tietää. Tämä suhteessa ja toiminnassa, vastavuoroisessa dynaamisessa prosessissa. Tämä tieto itsestä ja kohteesta, joka sisältää sekä tietämättömyyden että tiedon, on syvimpien henkisten arvojemme lähde.
Pelkänä tiedon joukkona tieto tuo viisautta. Sokrateen mukaan se voi kuitenkin tuoda ylimielisyyttä ja ylpeyttä. Toisaalta tietoisuus tietämättömyydestämme voi herättää nöyryyttä ja myötätuntoa. On vaikea ymmärtää omaa tietämättömyyttään tällä tavalla. Sokrates piti sitä niin vaikeana, että hän piti erityistehtävänään hevoskärpäsen häiritä ”nukkuvia” Ateenan kansalaisia. Anteeksipyynnössä sanotaan , että heitä piti pistää, jotta he heräisivät omaan tietämättömyyteensä.
Vain silloin, kun ihminen akuutisti tuntee tietämättömyytensä, hän voi käydä läpi vuoropuhelun hämmentävän tulen, joka sallii hänen luopua vääristä mielipiteistä. Sokrates sanoi, että vasta sitten olemme valmiita ryhtymään siihen tutkimukseen, jonka tavoitteena on aretémme tunteminen . Tieto, joka Sokrateselle on välttämätöntä toimiakseen viisaasti.
Tämä tieto on jotain, joka meidän kaikkien on saavutettava itse, koska se ei ole vain tietoa, jota joku välittää. Se ei ole muuta kuin itsensä tuntemista agenttina, subjektina. Sokrateen sanoin se on sielun tietoa. Se ei ole teoria eikä usko. Oikea elämä ja hyveellinen toiminta perustuvat tähän sielun tuntemiseen ja huolenpitoon.
Sielun hoito tietämättömyyttä vastaan
Sokrateselta sielunhoito vaatii kattavaa tietoa ja käytäntöä, joka on sen huippuosaamisen jatkuvaa kehittämistä. Tämä erinomaisuus ei ole muuta kuin hänen kykynsä tietoisuuteen, ymmärrykseen ja älykkääseen erottelukykyyn. Vasta sitten löydämme tasapainon, harmonian, integraation ja eudaemonian . Ymmärrys syntyy sielunhoidosta avoimen tutkimuksen ja oppimisen kautta; siten oikeudenmukaisuus ja hyvyys vuodatetaan tekoihimme.
Siten Sokrates uskoo, että todella hyvälle ihmiselle ei voi aiheutua haittaa ulkopuolelta. Tämä hänen mukaansa siksi, että vain oma tietämättömyytemme ja aitouden puute voi vahingoittaa sielua.
Se, mitä Sokrates ei sano, on jotain, jonka jokainen meistä voi ymmärtää vain oman näkemyksemme kautta. Opettaja voi vain viedä meidät sellaiseen tilaan, josta ymmärrämme selvästi. Tästä syystä Sokrates kutsuu itseään myös kätilöksi, joka auttaa tiedolla raskaana olevia saamaan sen syntymään heidän sisällään. Tietysti ennen tämän tietoisuuden ilmaantumista on saatettu toimia oikein. Voit tietää, mitä sinun tarvitsee tietää, mutta et tiedä tietäväsi sen. Sokrates ehdottaa, että kukaan ei voi opettaa meille tätä. Se ei ole tiedon muoto, jota voidaan siirtää, kuten olemme jo huomauttaneet.
Hyve sielun hoidossa
Sokratesille hyve on yksi sielussa. Se on oma palkkionsa, koska se on ihmisen erinomaisuuden ilmaus ja kehittäminen. Sielun hoito on sen hyveen kehittämistä tietoprosessin kautta, joka on sokraattinen tutkimus. Monet hyveet ovat yksi, koska ne johtuvat samasta erinomaisuudesta hyvin hoidetussa sielussa. Lisäksi tässä yhtenäisyydessä kaikki hyveet ovat tiedon muotoja.
Hyveet, olkoon se oikeudenmukaisuus, rohkeus, raittius jne., ovat kaikki ilmaisuja toiminnassa. Toiminta, joka osoittaa eri yhteyksissä, mikä hyveellinen ihminen on ja hänen tietonsa hyvästä. Rohkeus on sitä tietoa vaaran edessä. Oikeus on sitä tietoa sosiaalisen vuorovaikutuksen ja konfliktien ratkaisun yhteydessä. Ja niin edelleen. Tästä syystä Sokrateen on aina kysyttävä: vahingoittaako tämä teko sielunhoitoa, vahingoittaako se minun tai muiden erinomaisuutta, vai parantaako se meitä?
Sokraattisen tietämättömyyden hyve on siis se, että se mahdollistaa vuoropuhelumme. Kuten olemme nähneet, se mahdollistaa myös hyveen suorittaman toiminnan. Hyve, jolla sielun äly on sopusoinnussa korkeimman huippuosaamisemme kanssa.
Tämän vuosisadan kuolevaisten sanojen mukaan Sokraattisen tietämättömyyden hyve antaa meille mahdollisuuden pohtia sitä, mitä tiedämme, mitä luulemme tietävämme ja tämän tiedon syytä. Lisäksi, jos etsimme erinomaisuutta, tämä antaa meille mahdollisuuden tunnustaa, että olemme tietämättömiä, jotta voimme olla vähemmän tietämättömiä.
Lähteet
- Boeri, M. (2021). Sokraattinen tietämättömyys episteemisenä hyveenä . AJATELU, vol. 77(293).
- Morales, H. (2015). Opetusta tietämättömyydestä: Sokrates .
- Peralta, A. (sf). Huomautuksia Sokratesista .
- Platon. (1985). dialogeja . Pääkirjoitus Gredos.
- Popper, K. (2001). Tietämättömyyden tieto .
